Bilder-Lotteri-valokuvasarjan (2025) inspiraationa toimi Kansalliskirjastoon arkistoitu, samanniminen lasten peli. 1800-luvun lopulta peräisin olevassa lautapelissä opetellaan tunnistamaan ja nimeämään tuolle ajalle olennaisia esineitä ja asioita piipusta postilaatikkoon, lapiosta leijonaan.

​

Teosten kuvausprosessi oli menetelmällinen: jokaisen valokuvan lähtökohdaksi arvottiin 2–3 pelissä nimettyä esinettä tai asiaa, joiden täytyi tavalla tai toisella olla mukana valmiissa valokuvassa. Kuvaaminen oli siis alkuperäisen pelin pelaamista jäljittelevä peli tai leikki, jossa on etsitty sanoille kuvallisia vastineita. Pelin sääntöihin suhtauduttiin sekä asiaan kuuluvalla vakavuudella että varsin luovasti, niiden rajoja koetellen: joskus sanojen vastineet on helppo tunnistaa kuvista – pallo on pallo –, joskus taas sanojen merkitysten rajat on venytetty äärimmilleen.

​

Valokuvissa leikitellään alkuperäisen pelin perusperiaatteella: nimeämisellä. Teoksissa kielestä esiin rapsutellut kerrokset saavat sanojen viittaussuhteet huojumaan ja merkitykset venymään. Valokuvasarja kutsuu tarkastelemaan maailman kuvaamisen ja jäsentämisen sotkuisia vyyhtejä: esineiden ja asioiden samanaikaista läsnä- ja poissaoloa, jonka kieli ja kuvat mahdollistavat.