Odotushuone (2024) on valokuvasarja, joka syntyi ostettuani vintageliikkeestä edullisesti vanhan hääpuvun, sen tyylistä päätellen noin 1950-luvulta. En ollut aikeissa mennä naimisiin; ostin puvun hetken mielijohteesta, koska se oli niin kaunis ja jokin puvussa kosketti minua. Puku oli niin vanha, että sitä käyttänyt morsian on todennäköisesti ollut isoäitini ikäluokkaa, ja puvusta näki, että se oli itse tehty – pienistä virheistä päätellen hieman kokemattoman ompelijan käsissä. Kenties siis morsiamen itsensä?

 

Puvun ostaessani olin 35-vuotias. En ole koskaan ollut naimisissa tai lähelläkään sitä. Odotushuoneessa pohdiskelen roolileikin kautta suhdettani rakkauteen, avioliittoon ja naiseuteen, johon edelleen liittyy vahvoja odotuksia tehdä tiettyjä, avioliiton ja lasten kaltaisia valintoja.

 

Lisäksi valokuvat käsittelevät naisen suhdetta valtaan. Kuvasin valokuvasarjan Muodonmuutoksia ry:n residenssissä Luopioisissa, jossa yhtenä kuvauspaikkana toimi Luopioisten vanha kunnantalo Pytinki – kaunis puutalo, jossa miesten historiallinen valta oli kaikkialla läsnä seinällä roikkuvista mieskuntapäättäjien potreteista kirjahyllystä löytyneeseen "Kunnallismiehen kirjaan". Valokuvissa asetun näiden miehisen vallan jälkien keskelle leikkien niillä, omien ne – ottaen ne omaan valtaani.

​

Sarjan nimi – Odotushuone – viittaa edelleen vallitsevaan ajatukseen, että naimattomuus (varsinkin naisille) on vain väistämätön mutta ohimenevä välitila avioliittoa odotellessa. Lisäksi se piirtää näkyväksi ne lukuisat konkreettiset ja kuvainnolliset odotushuoneet, joihin naiset on sysätty odottamaan, kun miehet kokoontuvat muihin huoneisiin – niihin, joissa käytetään valtaa.